Mistä kaikki alkoi?
Olen pienestä pitäen ollut koiraihmisiä mutta ensimmäinen koira kotiimme tuli vasta ollessani teini-ikäinen. Lapsena toivoin aina synttäri- ja joululahjaksi koiriin liittyviä kirjoja ja opettelin ulkoa rotuja ja niiden rotumääritelmiä. Intoa koiraharrastukseen toteutin hoitamalla naapuruston koiria ja lenkittämällä niitä, joidenkin kanssa pääsin osallistumaan epävirallisiin koiranäyttelyihin ja muutenkin kokeilemaan eri lajeja. Kummitädilläni oli japaninpystykorvia ja hän kävi silloin aktiivisesti näyttelyissä, joihinkin pääsin itsekin mukaan. Mielestäni koiranäyttelyt olivat tosi kivan oloinen harrastus.
Lopullisesti näyttelykärpänen puri, kun pääsin aktiivisemmin harrastamaan match showita äitini ystävän Elkie-lakelandinterrierin (FIN MVA Big Lady's Micro-Nonstop) kanssa. Myös virallisissa Junior Handler-kilpailuissa kävin muutamaan otteeseen, mutta ne eivät tuntuneet omalta jutulta. Koiranäyttelyt veivät kuitenkin mennessään.
Syvemmin harrastuksen pariin
Kouluttauduin 2011 Helsingissä 4H-Dogsitteriksi ja pääsin sen lisäksi avustamaan Espoon 4H-koirakerhojen ohjaamisessa. Hoitokoirien parissa pyöriessä pääsin tutustumaan kasvattajiin ja eri rotujen harrastajiin, ja kiersin aktiivisesti koiranäyttelyissä auttamassa koirien esittämisessä. Kokemusta eri rotujen esittämisistä tuli lukuisista eri roturyhmistä, eniten ryhmistä FCI 3 ja FCI 5. Autoin kasvattajaryhmissä ja erikoisnäyttelyissä. Harvakseltaan oli viikonloppua jolloin en olisi ollut menossa jonnekin näyttelyyn. Olen erittäin kiitollinen tästä vanhemmilleni, jotka mahdollistivat kotona asuessani tällaisen harrastamisen ja suostuivat toimimaan kuskina milloin minnekin koiranäyttelyyn. Myöhemmin omien koirien myötä kävin myös paikallisissa 4H-kerhoissa vierailemassa koirieni kanssa ja puhumassa niiden roduista sekä eri harrastuslajeista.
Koirien kautta koulun penkille
Koirainnostuksen myötä lähdin opiskelemaan eläintenhoitajaksi Asikkalan Koulutuskeskus Salpaukseen ja sieltä valmistuin 2017. Opinnoissani syvennyin koiriin ja eksoottisiin eläimiin. Tein työharjoitteluita navetoissa, koirahoitoloissa, eläinkaupoissa ja lemmikkitarvikemyymälöissä mutta yhden mieleenpainuvan työharjoittelun suoritin Espoossa, jackrussellinterrierejä kasvattavassa Cheery Jack's-kennelissä Laura Friskin ohjauksessa. Hänen kanssaan pääsin kiertämään koiranäyttelyissä, jopa Suomen rajojen ulkopuolella asti, ja sain seurata ihan vierestä pentueen kasvattamista & hoitamista luovutukseen saakka. Pääsin rakentamaan sukupuita, auttamaan trimmaamisessa sekä suunnittelemaan näyttelymatkoja. Sain häneltä kullanarvoisia vinkkejä ja neuvoja.
Vain yksi voi olla ensimmäinen
Vasta 19-vuotiaana sain ensimmäisen oman koiran, 11-vuotiaan kultaisennoutajan Frankin (Eräkaveri Fargo). Frank oli lapsuudestani tuttu hoitokoira jonka omistajan kanssa olin paljon tekemisissä. Omistajan terveysongelmat vaikuttivat Frankin omistamiseen ja hän tiesi koiranhankintahaaveestani joten hän heitti ilmaan ehdotuksen Frankin muutosta luokseni. Olinhan Frankille tuttu ihminen pitkältä ajalta, joten se tuli koeajalle ja lopulta jäikin kokonaan. Frank kerkesi asumaan meillä hädin tuskin kolmea kuukauttakaan kunnes se menehtyi, syy jäi epäselväksi mutta ell epäili sydänongelmia. Jälkeenpäin kuulin että Frankin suvussa ilmeisesti jonkin verran sydänten kanssa oli vikoja, mutta faktaa asiasta en löytänyt. Tietoa en voinut saada myöskään sen kasvattajalta, koska kasvattaja oli nukkunut pois samana vuonna milloin Frank meille muutti.
Uuden koiran aika
Kun uskalsin haaveilla uudesta koirasta, pidin siitä kiinni että halusin tietää koiran suvun terveystilanteesta mahdollisimman paljon. Toki ikäviltä yllätyksiltä ei aina voi välttyä, mutta Frankin tapaus jätti minuun pelon siitä että mitä jos taustalla olisikin jotain mitä minun tarvitsisi tietää ja siksi halusin olla perillä näistä asioista tulevan koiran kohdalla. En tarkoituksella etsinyt vain pentua tai toista aikuista kodinvaihtajaa, olin avoimin mielin liikkeellä ja katselin kriteereihini sopivan kuuloista yksilöä. Nyt tiesin haluavani harrastuksiin sopivan koiran joka sopeutuisi kerrostaloelämään, sietäisi kissoja (silloisella kämppikselläni oli kissa), lapsia ja toisia koiria (molempia löytyi ja löytyy omasta isosta suvustani paljon joten tiesin että niiden kanssa koira joutuisi tekemisiin), olisi helppohoitoinen turkiltaan sekä kerrostaloelämisen myötä ei-vahtiviettinen. Ja vastaan tuli Link.
Linkin silloinen omistaja kertoi avoimesti ja rehellisesti kaiken mitä halusin tietää ja enemmänkin. Jos kysyin jotain, sain pitkän vastauksen takaisin. Sain tietää kattavasti kaikesta mahdollisesta ja minulle tosi hyvä kuva Linkistä. Siispä silloin 5-vuotias bordercollieuros tuli minulle koeajalle kuukaudeksi, vaikkakin koeajan puolessa välissä totesimmekin silloisen omistajan kanssa että se on varmasti tullut jäädäkseen. Link tuntui käteeni niin sopivalta koiralta ja juuri sellaiselta mitä etsin. Koeajan jälkeen Link siirtyi nimiini. Oli kesäkuu 2018.
Siitä eteenpäin ja nykyhetkeen
Linkin kanssa pääsin kunnolla eri harrastuslajien pariin, mutta sisäinen näyttelyharrastaja minussa kaipasi paluuta myös koiranäyttelyihin. Työlinjainen koira ei siihen ole mikään parhain vaihtoehto ja mielessäni pyöri haave toisesta koirasta, jonka kanssa voisin harrastaa lähinnä koiranäyttelyitä kun Link toimisi kaverinani muissa lajeissa. En varsinaisesti etsinyt toista koiraa, ajatus vain kävi päässäni silloin tällöin. 2018 joulukuussa meille kotiutui pienen pieni cockerspanielityttö Kuura. Näin jälkeenpäin ajateltuna Kuura ei kuitenkaan jäänyt vain näyttelykoiraksi vaan yhtä lailla se on ruvennut treenaamaan rallytokoa, tokoa,
koiratanssia ja verijälkeä. Näyttelyt ovat yksi osa sen lajeja, yhtä tehokas harrastuskaveri siitä tuli muihinkin juttuihin. Olen myös kouluttautunut Kuuran kanssa 2020 Lohjan Mielenterveysseuran tukikoirakoksi.
Nykyään perheemme on kasvanut puolison lisäksi hänen bordercolliellaan Gimlillä, joka muutti meille syyskuussa 2021. Puolisoni omistukseen muutti helmikuussa 2024 myös uusi perheenjäsen laumaamme - belgianpaimenkoira malinois Luksi. Vastaavasti saman vuoden lokakuussa jouduimme päästämään Linkin sateenkaarisillalle, vanhuuden vaivojen vuoksi.
Meidän arki nykyään
Vapaa-aika kuluu koirien kanssa. Koirien kanssa treenataan ja kilpaillaan (kylläkin toistaiseksi puoliso suurimmilta osin kilpailemisen koirien kanssa tekee, sillä itse tappelen oman kisajännityksen kanssa), tällä hetkellä päälajimme ovat koiranäyttelyt, rallytoko ja toko. Hömppämielessä harrastamme myös nose workia, verijälkeä ja koiratanssia eli koirat elävät hyvin aktiivista harrastuskoiran elämää. Meidän koiramme eivät ole "vain" seurakoiria vaan jokaisen kanssa harrastetaan aktiivisesti. Minua kiinnostaa koirien lihashuolto ja kehonhallinta sekä niiden nenätyöskentely ja aivoaktiviteetit. Koiramme pääsevät säännöllisesti koirahierojan käsittelyyn ja niiden lihasten kunnosta pidetään huolta jumpalla ja kehonhallintaa tehostavilla tekemisillä. Niille tarjotaan myös mahdollisuus toteuttaa lajin- ja rodunomaista käyttäytymistä. Arkemme pyörii pitkälti kokonaan koirien ympärillä ja se sopii meille mitä parhaiten.
